Päällepäin Erkki voisi olla kuin kuka tahansa meistä. Kun hän istuu bussissa nappikuulokkeet korvissa on helppo uskoa, että siinä istuu jonkin tuhansista erityisherkistä synesteetikoista, jolla on erityisen laaja englannin kielen sanavarasto. Totuus on kuitenkin karumpi. Erkki ei ole kuten suurin osa meistä. Erkki on normaali.

Erkki luuli pitkään olevansa jollain tapaa erityislaatuinen kuten me muutkin. Pikku hiljaa kuitenkin epäilyksen siemen alkoi versota Erkin tavallisessa mielessä.

”Noh, mulla oli jo lapsena välillä sellanen tunne, että en oo kuin muut tyypit. Osa jätkistä oli tosi kovia ja hyviä urheileen, tai sitten jotain yleisneroja. Mä olin aina ihan keskiverto tai sellanen tavallinen. Ei mulla ollu koskaan edes lempinimee.”

Opintojen jälkeen Erkki pääsi kirjanpitäjäksi keskisuureen yritykseen. Pian tämän jälkeen hän tapasi Annelin, he ostivat pätkän rivitaloa, farmarin ja Anneli synnytti kaksi lasta.

”Joo, se kai oli viimesiä  juttua ku lapset synty. Seppo ja Sirpa. Kun Facessa katselin niin muiden lapsilla oli sellasia nimiä ku vaikka Keväthulmu, Efelmiina, Tiitusannikka tai Aamos tai joku Salomon.  Ja kaikki oli tosi nättejä. “

Pian Erkki ei enää pystynyt nukkumaan. Jokin oli vialla, mutta mikä. Yö meni selatessa Facebookia. Erkki selasi pakkomielteisesti kavereiden tekemiä nettitestejä, joita he olivat jakaneet. Suurin osa näytti olevan neroja. Testit olivat monipuolisia. Neroutta oltiin tutkittu eri tavoilla, mm. musiikkimaulla, lemmikkieläimillä, asunnon siisteydellä ja monilla muilla pätevillä mittareilla.

”Mä en ole koskaan hirveemmin kuunnellu musiikkia. Kolmatta naista joskus autossa, mutta sekin kasetti hukku jonnekin. Novaa joskus aamulla kuunnellaan. Lemmikkieläimiä meillä ei ole. Tai joskus oli marsu, mutta Seppo söi sen paskaa ja Sirpalle tuli sitä allergiaa niin piti hävittää se. Siistiä meillä on ollut aina.”

Erkki huolestui. Unet jäivät entistä niukemmiksi ja ruoka ei maistunut. Takaraivossa kolkutteli jo pelko: ”Mitä jos olen normaali? Jättääkö Anneli minut, tavallisen taapertajan? Häpeekö lapset isäänsä, ei kai kukaan kiusaa heitä tälläisen normi-isän takia? ”

”Joo, se oli raskasta aikaa. Tarkistin monta kertaa päivässä facesta mitä muut olivat syöneet. Kaikilla oli viimesen päälle upeet annokset, oli ne sitten syöneet kotona tai ravintolassa. Ravintolassa mä otin yleensä, metsästäjänleikkeen, tai jos sitä ei olllu niin sitten possun lehtipihvin ranuilla. Kerran jaoin kuvankin isosta lehtipihvistä, vaan äite tykkäsi siitä. Se oli vähän tärähtänyt Kotona meillä yleensä syötiin pari päivää samaa ruokaa. Makaroonilaatikko on hyvää, muksutkin tykkää ja sitä voi lämmittää toisena päivä mikrossa”

Anneli huolestui Erkin voinnista ja passitti miehensä työterveyslääkärille.

”Joo, omalääkäri oli kiipeilemässä Himalajalla, mutta se  sen sijainen oli ihan ok, sellanen nuori kloppi. Monenmoisia kokeita musta otettiin, vertakin varmaa litra.  Ennenku ne tulokset tuli niin jo tiesin, jotenkin vaan tunsin sen: kaikki ihan normaalia. Verenpaineet, kolesteroli ja mitä niitä nyt oon; kaikki normaaleita, kuten pelkäsinkin. Sitten oli vielä se psykologi, joka vahvisti, että oon normaali. Vittu, oli se kova paikka”

Normaaliuden oireita on usein erittäin vaikea havaita. Erkillä kävi tuuri, sillä tutkimusten mukaan liki 98 prosenttia normaaleista jää diagnosoimatta ja vain pieni osa normaaleista pääsee kuntoutukseen. Kuntoutusmetodit ovat viime vuosina kehittyneet vauhdilla ja osa normaaleista saadaan jo melkein kokonaan erikoisiksi.

”Mullahan kävi järetön tuuri. Nyt vasta tajuun sen. Jos  Anneli ei olis passittanut mua lekurille olisin vieläkin normaali. Enhän mä vieläkään ole kovin erikoinen. Kuntoutusprosessi on vielä kesken, mutta lasten nimet on muutettu. Seppo on nykyään Zacarias Tähtipoika ja Sirpa on Sirmakka Tähtisilmä.”

Kuntoutuksen edetessä Erkki aikoo luopua kirjanpitäjän hommista ja ryhtyy opiskelemaan henkisen hyvinvoinnin valmentajaksi. Perhe kuviot saattaa myös hieman muuttua.  Matka on pitkä, mutta Erkki on toiveikas tulevaisuuden suhteen.

“Oon vähän suunnitellut naamatatuointia. Otsaan jotku sellaset hyvät voimasanat hindukiellä. Kuntouksessa mun voimavalmentaja löysi mun henkisyyden ytimen, joka oli ollu mun normaaliuden peittämänä. Jumankauta, kun se saatiin auki ja esiin niin mää tiesin, että määkin haluan henkisen hyvinvoinnin valmentajaksi. Vähän kallis vaan tää kurssi.  Seitsemäntuhatta euroa, mutta kyllä kolmessa viikossa varmaan oppii varmaan paljon. Kuntoutusjaksolla mä tapasin Göranin ja Lisbethin, ne muuttaa meille asuun, koitetaan sitä polyamoriaa”

Hyvää matkaa Erkki!

Muistakaa hakeutua lääkäriin, mikäli epäilette olevanne normaali.

Advertisements