Syöminen, se on tärkeää hommaa. Ilman apetta ihminen kuolee ja joku joutuu järjestämään hautajaiset, ostamaan ehkä uudet kengät ja tapaamaan ihmisiä joita halua nähdä. Toinen hyvä syy syömiseen on se, että varsinkin hyvässä seurassa kuten perheen kanssa, se on hieno ja rento hetki. Jotta yhdessä syöminen olisi mahdollisimman nautittavaa niin kannattaa suunnata hyvään ravintolaan.

Ravintolassa joutuu odottamaan ruokaa ja varsinkin nälkäisenä odottaminen on yhtä helvettiä. Ravintolaan kannattaa lähteä jo ennen kuin on nälkä. Me aikuiset olemme ilkeitä mulkeroita. Me kyllä saamme aikamme kulumaan kun katselemme muita asiakkaita, että ”onpas tuo äijä lihava” tai ”rouva onkin meikannut maalisudilla ja pukeutunut suihkuverhoon”. Lasten mieli on vielä viaton eivätkä he hallitse tätä ajankäytön työkalua. Lapsille tulee tylsää. Mukaan kannattaa ottaa älypuhelin, kirja tai tabletti ja lyödä se pienokaisen naaman eteen. Tällöinkin joku ihmispiru pyörittelee päätään ja paheksuen tapittaa, että merkillistä on nykyaika. Tämä sama ihminen on luultavasti se, joka jo lapsen nähdessään oikein odottaa, että koska pieni tyttö tai poika yskäisee tai naurahtaa ja pilaa tunnelman. Nämä ihmiset tunnistaa jo kaukaa naamasta. Mikäli heidän kurkkunsa takertuu ruusukaali niin kannattaa käyttää omaa harkintaa, että käykö sinkauttamassa Heimlichin otteella ruusukaalin kurkusta naapuripöytään. Siitäkin voi joku häiriintyä.

Joskus kuitenkin käy niin, että lapsi hermostuu ja alkaa ehkä itkeä. Ehkäpä pieni ihminen on väsynyt ja reaktio on luonnollinen. Silloin tällöin näkee, että vanhempi tällöin hermostuu lapselle. Alkaa ehkä sättiä häntä, että enää ei kyllä ravintolaan tulla kun ei osata käyttäytyä tai kyselee painostavasti, että lähdetäänkö sitten kotiin, lähdetäänkö? Jokaisen vanhemman pitäisi ymmärtää, että tästä ei ole mitään apua. Tilanne vain pahenee ja kaikkia vituttaa. Juomat onneksi tulevat ennen ruokaa ja ihmistaimet alkavat luonnollisesti imeä limpparia kitusiinsa. Tällöin osa vanhemmista hätääntyy ja alkaa huomautella, että älä nyt juo kaikkea, säästä juomaa ruokaankin. Jumalauta, ei se mitään chileläisen kolibrin  keräämää nektaria ole. Se on limpparia, sitä saa hanasta lisää.

Vihdoin ruoka tulee, ja voi kuinka herkullisilta annokset näyttävät! Paitsi lasten ruoka, joka näyttää siltä, että sen on tehnyt parkanolaisen grillikioskin vähälahjainen työharjoittelija parhaimpana päivänään. Perhe on tehnyt kardinaalivirheen ja mennyt ravintolaan, jossa on erikseen lastenlista ja tilannut siitä. Vaihtoehtoina ovat kumiset lihapullat, rasvaiset nakit, lohenrääppeet, joiden sivussa on kuivia ranskalaisia. Ainoa yllätysmomentti on se, että onko salaatiksi tarkoitettu kurkku viipaloitu vai suikaloitu ja onko tomaatti kahdessa vai neljässä osassa. Tämänkaltainen ruoka ei tuoksu, eikä maistu ja pahimmillaan se tarjoillaan naarmuiselta muovilautaselta. Mikään määrä taikaketsuppia ei pelasta näitä annoksia. Siinä sitten vuorokauden haudutettua pippurihärkää poskeen pistellessä ihmetellään, että miksi Jani-Petterille ei ruoka maistu. Se on ala-arvoista paskaa, siksi se ei maistu. Eikä tässä kaikki. Jotta ravintola pääsee näyttämään, ettei todellakaan pidä lapsia arvokkaina asiakkaina se nimeää ruuat idioottimaisesti tyyliin: pikku-kipparin iloiset lihapullat tai nauravat hattivattinakit riemuranskiksilla. 

Kuten sanoin niin yhdessä syöminen on hienoa yhdessäoloa. Kiireellä, turhilla hermostumisilla ja kehnolla ravintolan valinnalla siitä saa ahdistavan  kokemuksen. Jos naapuripöydästä joku normaalia elämänmenoa kammoksuva ihmishapansilakka paheksuu niin se on hänen ongelmansa.

Menkää syömään.

Advertisements