Me jotka tiedämme, tiedämme, että maailmankaikkeus koostuu pääosin kolmesta asiasta: kolinasta, surinasta ja oikeanlaisesta keinunnasta. Näistä aineksista syntyy kaikki hyvä ja tärkeä. Nämä heiluttavat jalkaasi, päätäsi ja persaustasi kun luu pihalla ajavat  ruosteisella Ford Taunuksella pitkin korvakäytävääsi.

Työnsin hopeisen rinkulan mustan pedon suuhun ja painoin napista, jossa oli kyljelleen kaatunut pyramidi ja istuin keinutuoliin, otin lasiin hieman skotlantilaista elämän vettä.

Ensimmäinen musiikkikappale lähti, sopivalla volyymilla, sellaisella joka saa kissan siirtymään toiseen huoneeseen. Levyn aloituskappale: Mitä sä odotat. Jumalauta, nämä tietävät myös kolinan, surinan ja oikeanlaisen heilunnan galaktisesta kolminaisuuden, ja mikä hienointa osaavat tehdä siitä musiikkia. Se on harvinaista.

Mitä sä odotat

Levy jatkuu vahvasti, karvaisen hieman ylipainoisen kuuntelijan silmäluomet painuvat kiinni: pää heiluu, ilmarumpuja lyödään ja voimakasta hymyä. Tämä on järettömän hyvää musiikkia. Sitten tapahtuu JOTAIN. Tulee Ui:ksi ristitty kappale musiikkia. Päädyn kuuntelemaan Ui:n kolme kertaa peräkkäin ja ymmärrän, että maailmankaikkeudessa on vielä neljäskin tärkeä aines. En tiedä mikä sen nimi on, mutta tunnen sen sydämeni vasemmalla puolella. Uskon, että Mara Ballsin lisäksi tämän neljännen aineen koostumuksen, nimen ja reseptin tietää ainakin englantilainen laulu- ja soitinyhtye Pink Floyd.

Ui-kappaleen jälkeen laulukieli vaihtuu kahden kappaleen ajaksi englantiin. Jos olisin tympeä äänilevykriitikko, enkä Veikko Tampereen Kalkusta, olisi helppo sen enempää miettimättä sanoa tämän vaihdoksen rikkoneen levykokonaisuuden. Tai voisin minäkin toki niin sanoa, mutta se olisi paskapuhetta. Ei se mitään riko, kolinalla, surinalla ja oikeanlaisella keinunnalla ei ole yhtä äidinkieltä, eikä muullakaan musiikilla.

Ui

Mikä sitten tekee tästä levystä niin pirun hyvän. Koitan nykyään pidättäytyä niiden asioiden analysoinnista joista pidän, mutta teen nyt poikkeuksen. Jos avaat radion niin huomaat pian, että suuri osa nykymusiikista jota soittolistat tuuttaavat ulos on tylsää. Se ei ole syntynyt galaktisesta kolminaisuudesta. Se ei ole edes syntynyt, se väkisin laboratoriossa synnytetty. Synnytetty miellyttämään milloin mitäkin kohderyhmää. Sitä esittää kiiltokuvat, virheettömät hymyt. Musiikista on hiottu kaikki nyanssit ja kulmat pois. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että Mara Balls erottautuu nimenomaan erilaisuutensa vuoksi. Mara Balls erottautuu, koska Maria Mattilan sävellykset ovat mahtavia ja trio saa ne elämään, tarkoitus ei ole olla erilainen vaan ainoastaan olla. Tiedättehän sen sananparren: enemmän kuin osiensa summa. Sitä on Mara Balls.

Mikäli haluatte lähteä Jupiteriin niin Taunus lähtee torstaina vartin yli suuren kiven luota sen viisitoista metriä lounaaseen sen vihreän talon nurkalta. Seura ei ole hääppöistä, minulla on hieman ilmavaivoja, mutta matkamusa on parasta mahdollista.  Sitä ennen kannattaa tsekata Mara Balls livenä.

FullSizeRender.jpg

http://www.maraballs.com
https://www.facebook.com/maraballs
https://www.youtube.com/channel/UCvW47fi3Mnjcm9G2vgyd_Ug

Advertisements